Sunnuntai ilta 21.2.2016 Baross utca 108, Budapest
Suurin huoleni liittyen koko tähän reissuun oli se, miten löydän hotellille tänä iltana. Sen jälkeen minulla ei olisi enää mitään hätää. Niinpä suunta ensimmäisenä kohti paikallisliikenteen lipunmyyntipistettä ja toivomaan, että Mastercard toimii maksuvälineenä. En nimittäin ollut ottanut huomioon sitä vaihtoehtoa, ettei kortti toimisi täällä. Toimi se ja niin sain rajoittamattoman oikeuden liikkua paikallisliikenteessä kolmen vuorokauden ajan. Vielä muutamat eurot forinteiksi ja niin olin valmis seikkailun seuraavaan vaiheeseen: matka keskustaan saattoi alkaa. Ensin bussilla lähimmälle metroasemalle. Siinä istuessani bussin kyydissä oli hyvä hetki ottaa koodeja ylöspäin ja pyytää varjelusta ja johdatusta tällekin reissulle. Usean hassun nimisen pysäkin jälkeen kuulutus kertoi bussin tulleen päätepysäkilleen, josta pääsisi jatkamaan metrolla kohti keskustaa. Tässä vaiheessa minulla ei tietenkään ollut kovinkaan hyvää käsitystä siitä, mistä suunnasta olimme keskustaa lähestymässä. Kartta ei tuntenut kyseistä asemaa, mutta onneksi linjakartan avulla sain itseni jotenkin sijoitettua suhteessa oletettuun kohteeseen.
Ja se metro! Se nyt ei herättänyt kovinkaan suurta luottamusta, huteran ja kovin vanhan näköinen juna ilmestyi asemalle. Karut sisätilat ja kovat äänet saattelivat meidät matkaan kohti Klinikák:n pysäkkiä. Siitä arvioin olevan lyhimmän matkan pikkukatuja pitkin kadulle, jolla hotellin piti sijaita. Melko varmasti onnistuisin pääsemään tuolle kadulle, josta sitten voisin alkaa etsimään oikeaa osoitetta.
Astuessani ulos kadulle jouduin hetken aikaa pyörimään ympyrää löytääkseni jonkin maamerkin, jonka avulla voisin ottaa ensinnäkin oikean suunnan kohti tavoiteltua katua. En uskonut selviytyväni tuosta tehtävästä niin helposti kuin se kävi. Täällä on kadun nimet merkitty isoilla, koristeellisilla kylteillä ja vieläpä niin, että talojen numerot on merkitty kadun nimen yhteyteen. Voiko olla enää helpompaa suunnistusta? Siispä ei mennyt kuin pieni hetki kun olin matkalla oikeaan suuntaan ja tietoisena sijainnistani kartalla. Eikä aikaakaan kun olin saavuttanut kadun, jolle olin pyrkimässä, risteyksessä josta jatkuivat numerot 106-110. Olin siis perillä.
Se on vielä mainittava tästä kaupungista, pimeällä ja pienessä tihkusateessa tämä kaupunki on aika "creepy", mutta sellaisella hyvin sympaattisella tavalla. Pikkukaduilla on samaan aikaan läsnä mennyt maailma ja cyberpunk, ja kuitenkin kaikkialta huokuu kodikas lämpö. Luulen, että tulen pitämään tästä kaupungista kovinkin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti