Sunnuntaiaamu 21.2.
Herääminen oli yllättävän helppoa. Minulle se on ollut sitä aina. Suuremmat vaikeudet ovatkin olleet unen saannin kanssa matkaa edeltävänä iltana. Tällä kertaa niitäkään ei ollut, olisiko kämppikseni viime kuukausina järjestämällä "haasteellisen nukahtamisen"-intensiivikurssilla jotain tekemistä asian kanssa.
Tähän reissuun on jo ensimmäisten tuntien aikana tullut sopivaa haastetta: eväiden teko ei onnistunut, koska en raaskinut häiritä kämppiksen illanistujaisista uupuneen tyttölapsen unta kolistelemalla keittiössä. Sen sijaan järjestin hänelle tyynyn ja peiton, ettei sentään niskaansa raasu aivan jumiuttaisi huonolla sohvalla nukkumisella. Siispä, nopea aamiainen ja vähän änäriä, sitten bussiin.
Bussissa aloin varmistelemaan, että kaikki olennainen oli tullut mukaan: lompakko, passi, liput, luottokortti... sitäpä ei löytynytkään nyt mistään. Ei lompakossa, passin välissä tai repun taskuissa. Siispä sen oli pakko ollut jäädä pöydälle. Käytännössä kyllä selviäisin muilla maksuvälineillä reissusta, mutta jollain tapaa uskon mastercardin olevan kätevä muovinpala ulkomailla liikuttaessa, varsinkin maassa, jossa on käytössä eri valuutta.
Onneksi Helsingin-bussin lähtöön oli vielä reilusti aikaa, joten nopean tilannearvion jälkeen hyppäsin taksiin ja ajatin itseni takaisin kotiin. Vaan eipä ollut kortti pöydällä, ei pöydän alla, ei tuolilla eikä edes roskikseen tipahtaneena. Se täytyy siis etsiä myöhemmin ja pärjätä muilla tavoin. Taksissa päätin vielä kerran käydä läpi reppuni, koska muistelin luottokortin kuitenkin pakanneeni yhdessä passin kanssa sinne. Ja siellähän se, tabletin suojakuoren välissä. Joensuu - Helsinki välin hinta tuplaantui juuri. On jotenkin erikoista, miten samalla rahalla pääsee vaihtoehtoisesti Joensuun linja-autoasemalta Hukanhaudalle ja takaisin, tai Joensuusta Helsinkiin ja takaisin. Joukkoliikenne - on se vaan hieno keksintö.
Tällä kerralla en ole vielä matkalla Roomaan, vaan Budapestiin. Päähänpiston seurauksena aloin etsiä eurooppalaista kaupunkikohdetta kolmen-neljän päivän visiitille. Unkari ei kuitenkaan ollut ensisijainen kohde, mutta kun etelämmäksi ei ollut matkoja tarjolla, päädyin isäni ehdotuksesta valitsemaan Budapestin. Jo itse varausprosessiin sisältyi muutamia uusia asioita, mitä tehdä seuraavalla kerralla paremmin.
Ensinnäkin, selvitä lentoa varatessa myös kotimaan yhteydet, niin että turha odottelu Helsingissä jäisi pois, tai varaa järkevästi aikaa tavata siellä tuttuja. Samalla aika itse kohteessa tulee järkevämmäksi ja lennoilta on mahdollista karsia turhat välilaskut.
Toiseksi, ota selvää hotellista ja sen sijainnista, ja koeta suhteuttaa se mahdolliseen suunnitelmaan mitä kaikkea aiot kohteessa tehdä. Toki, jos ainoa tarkoitus on kävellä pitkiä matkoja hotellilta minne tahansa, voi suhteellisen syrjäinen majoitusliike toimia.
Kolmanneksi, olisi ehkä parempi tutustua kohteen tarjontaan ennen matkan varausta, esimerkiksi aukioloaikojen tai vastaavien osalta. Siten voi optimoida matkan ajankohdan vastaamaan parhaiten matkan tarkoitusta.
Minulle matkustamisessa se olennaisin osuus lienee juuri liikkeellä oleminen. Kun olen matkalla, olen matkalla jonnekin. Ja silloin on helpompi nauttia itse matkalla olemisesta. Se, että on päämäärä, on vapauttavaa. Epämääräinen "haahuilu", vaeltelu ilman mitään päämäärää on jotain sellaista, mistä en erityisemmin pidä. Jopa odottaminen on mieluisampaa, siinä on sentään mahdollisuus kokea päämäärää ja tarkoitusta. Mutta vain "ajantappaminen" tai vastaava tarkoitukseton oleminen, se tekee minusta ahdituneen. Päästessäni sitten taas liikkeelle, tunnen olevani enemmän elossa.
Tämä matka on toisaalta merkityksetön, toisaalta tällä matkalla pyrin vapauttamaan itseäni arjen rutiineista. Samalla haluan kokea taas matkalla olemisen keveyden, joka usein hukkuu arkeen. Yksi asia mitä pitkään pohdin pakatessani laukkua, oli kysymys tenttikirjoista, ottaakko niitä mukaan vai jättääkkö kotiin. Päädyin ottamaan yhden kirjoista matkaan mukaan. Eihän sitä tiedä vaikka tulisi sellainen hetki, jolloin ekumeenisen liikkeen historia tuntuisi erityisen relevantilta ja kiinnostavalta. Ehkäpä Tonava innoittaa erityisellä tavalla pohtimaan teologiaa tai Ristin Voitto-lehden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen suhtautumista. Tuollaisia tilanteita varten pieni partiolainen minussa muistuttaa olemaan valmiina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti